Talo herää hiljalleen, pienet jalat tepsuttavat aamutossuissaan ja villasukissaan lautalattian hyväntahtoisesti naristen oman huomenensa. Vielä on niin kylmä, että villasukkia kuluu isoilta ja pieniltä. Aamukahvin tuoksu leviää huoneisiin ja pakkastuulten suunnasta riippuen puulieteen on sytytetty tuli keittiötä lämmittämään. Tyttöjen kanssa tutkimme palmusunnuntaina vintiltä haettuja pikkuruisia kahvipannuja ja mietimme kuka niitä on viimeksi käyttänyt, muuhunkin kuin suklaamunien keräämiseen. Jonain näinä viileinä aamuina asetan toisen pannuista kuumenneelle hellanlevylle, kuuntelen tulen ratinaa uunissa ja odotan, että kylä heräilee ympärillä. Ihan niin kuin kauan sitten, ajattelen. Kaukana maailman melskeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti