huvikumpu

Kuistin ikkunat katsovat puutarhaan vanhalle kiviselle uima-altaalle päin. Sammaleen peittämät kiviraput vievät alas altaalle ja pihakoivujen lehdet välkehtivät auringossa ja kesätuulessa. Täällä olen viettänyt muutaman kesäpäivän herätellen kuistia, pessyt ikkunoita ja valmistellut esikoisen syntymäpäiville puutarhajuhlia.

Takapihan puolella olevalta kuistilta näkee paljonkin elämää kesäisenä päivänä. Veli on tullut leikkaamaan nurmikkoa ja vaalii omia kesätyömuistojaan, kiitos avusta! Mies kerää pihalta viimeisiä roskakasoja ja pelaa välillä lasten kanssa krokettia, nauru raikuu pihapiirissä. Vanha koira viihtyy tutulla paikallaan kiven luona varjoissa, nousee silloin tällöin juoksemaan pallojen perässä muiden mukana. Linnut pitävät pihaa omanaan ja liitelevät joka puolella.

Samalla kun pesen ikkunoita järjestän ajatuksissani juhlapöytiä ulos vanhalle kivipatiolle, tai voisinhan kantaa ne uima-altaan pohjalle, nostaa lyhtyjä sen reunoille kesäillan hämärää odottamaan. Tähän kuistille sopisi paperilyhtyjä ja itsetehtyjä viirijonoja, mummin pitsiliinoja koristamaan vanhoja tuoleja. Veli ehdottaa uima-altaan kunnostamista, siitäkin haaveilen, kuten haaveilen allastalosta, joka olisi tehty takapihan vanhaan mehiläismökkiin... Kutsumme kuistia lasten kanssa Huvikummuksi, se on aivan Pepin talon värinen, unelmien värinen jos unelmat olisivat  hattarakarkkia ja minttujäätelöä. Unelmia on täällä ainakin helppo keksiä katonrajaan leijumaan huomaan, kun ajatukseni harhautuvat pilvilinnoihin ikkunanpesun sijaan.

Ilta alkaa hämärtyä ja kuistiin osuu ilta-aurinko. Miehet jatkavat päivällisen jälkeen vielä töihinsä ja tylleröt tulevat liikuttavan tahmaisina pihalta iltapesulle. Ei näistä kesäilloista ikinä haluaisi päästää irti. Ehkä ne säilyvätkin vaaleanpunaisen kuistin katonrajassa tallessa, yhdessä unelmien kanssa.

Käyn sulkemassa kuistin oven, vihreä jatkuu puutarhassa äärettömiin, tuntuu että siihen ja sen tuoksuun voisi sukeltaa helteisen päivän päätteeksi. Nähdään huomenna taas, muutamat ikkunaruudut odottavat vielä haaveilijaa. Ai niin, tiesittekö muuten, että tämä kuisti ja sen yläpuolella oleva parveke ovat joskus olleet talon etupuolella? Kiehtovaa, mutta siitä kerron sitten joku toinen kerta.