häivähdys kaakeliuunia

On vaikea kuvitella aikaa, jolloin jokin lämmönlähde olisi ollut turha, ja joku niin kaunis kuin vanha kaakeliuuni häiritsevä.. Suren säännöllisesti sitä, että meidän talossamme uunit on ajan saatossa poistettu. Omassa lapsuudenkodissani oli kaksi komeaa kakluunia päivittäisessä käytössä, vihertävät kranssit kiersivät hohtavanvalkoisia uuneja, ja me lapset kiersimme itsemme ihanan lämpimän uunin ympärille kun villalapaset litimärkinä tulimme leikeistämme sisälle. Tiesin, että nuo Myllykylän uunitkin ovat jossain vanhan viljamakasiinin kätköissä, toinen valkoinen ja toinen kai keltainen. Olikohan niitä useampikin, taas ikimummille kysymyksiä. Ehkä laitan nuo mieheni esiin kaivamat koristeellisimmat uuninosat salin takan päälle, koska kauniita ne ovat, ihan noinkin. Jatkan haaveiluani takkatulen ääressä, että ne vielä jonain päivänä taas olisivat arvoisessaan asemassa täällä talossa..