Minulla on ystävä, joka etsii taloa. Omaa kotia, jonka lautalattia narahtaisi tuttavallisesti, jonka nurkista vetäisi ihan hiukan vain, mutta sen verran että silmä etsisi vaistomaisesti villapeittoa. Kotia, jonka puutarhassa olisi vanhoja omenapuita ja täydellinen oksa pihakeinulle, sireenipensaassa huvimaja pienille vieraille, lasilyhdyille. Talossa olisi ullakko aarteille, somia huoneita isoäidin perintöposliineille ja käsintehdyille kaapeille. Tämä ystävä toivoisi talon olevan veden äärellä, toivoisi pihaa ja mantuja, vanhaa piharakennusta veneenrakentajansa verstaalle. Sanoin hänelle, koti ja te, te löydätte toisenne, minä tiedän sen, ja siihen asti, my vintti is your vintti.
Ehkä sinä tiedät yksinäisen talon, joka etsii ihmisiä jotka kaipaavat juuri sitä. Vanhan talon, joka etsii ihmisiä joiden haaveena on, että pihapiirissä näkyisi tähdet eikä kaupungin valot, ihmisiä joilla unelmat talon hoivaamisesta ovat jo selkärepuissa valmiiksi pakattuina.
Talot tähtitaivaan alla, tämä on teille.
ystäväni tähtitaivaan alla, kiitos ja liikutus ja sydänsydänsydän.
VastaaPoista